Havaintomotorisilla taidoilla on merkittävä rooli uusien taitojen oppimisessa. Lapsi oppii yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla ja toistamalla erilaisia asioita. Palauta mieleen Ohjaajan oppaan kohta ”havaintomotoriset taidot.” Oppimiseen vaikuttaa havaintotoimintojen lisäksi myös motivaatio.
Yleensä lapset ovat hyvin motivoituneita liikkumaan ja leikkimään. He jaksavat toistaa tehtäviä niin kauan kuin tekeminen tuottaa heille mielihyvää. Mielihyvän kokemukset johtuvat uusien taitojen oppimisesta saatavasta ns. flow-kokemuksesta. Taidon oppimisen alkuvaiheissa motivaation ylläpitäminen ei siis ole ongelma. Motivaatio alkaa kuitenkin hiipua siinä vaiheessa, kun taito hallitaan jo niin hyvin, että saavutetun taitotason ylläpitäminen ei vaadi suuria ponnisteluja, mutta ei enää tuota flow-kokemuksiakaan. Silloin ohjaajan on hyvä muistaa: uusi kiinnostaa aina! Harjoitusmenetelmien, -välineiden, -maaston tai liikuntamuodon vaihtaminen sopivin väliajoin lisää mahdollisuuksia flow-kokemuksiin. Syynä siihen on se, että uudet hermostolliset aistimukset vaativat aina aikaisemmin opittujen taitojen mukauttamista uutta tilannetta vastaavaksi. Se on lapselle haaste. Muista kuitenkin, että ihan kaikkea ei tarvitse jatkuvasti muuttaa ja mukana on hyvä olla myös tuttuja elementtejä.
Yleensä hieman vanhemmilla (lähinnä 9–12-vuotiailla) lapsilla ohjaaja huomaa yksilöllisiä eroja lasten motivoitumisessa. Osa lapsista saattaa innostua ja motivoitua liikkumaan, kun tavoitteeksi asetetaan jokin määrällinen tavoite: he innostuvat keräämään hiihto- tai pyöräilykilometrejä, liikuntarasteja, tähtiä ym. Sen sijaan osalle lapsista erityisen tärkeiksi nousevat liikunnan tuottamat mielihyvän kokemukset. Heille liikkumisen täytyy tuntua mukavalta. Nämä lapset usein kammoksuvat pisteiden laskemista tai kilpailutilanteita. On myös lapsia, jotka motivoituvat liikkumaan pelkästään siksi, että kaveritkin tekevät niin. Heille on tärkeää kuulua ryhmään ja osallistua muiden mukana yhteiseen tekemiseen. Ohjaajan on hyvä tiedostaa lasten motivoitumiseen vaikuttavat yksilölliset piirteet. Mitä paremmin ohjaaja pystyy huomioimaan erilaisia liikkujia, sitä useammassa lapsessa hän pystyy sytyttämään liikuntakipinän.
Lue aiheesta lisää:
Heikinaro-Johansson, P., Huovinen, T. & Kytökorpi, L. (toim.) 2003. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: WSOY.
Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena. Helsinki: Tammi.
© Nuori Suomi ry